Siis oon aivan kamala tyttöystävä :D

Suutun lähes joka toinen päivä jostain ihan turhista asioista ja seuraavana päivänä en edes tarkkaan muista perimmäistä syytä kiukkuilulleni.. Mutta sillä suuttumis-hetkellä mun raivo tuntuu aina ihan loogiselta ja oikeutetulta. Miehen onneksi oon lähinnä semmonen hiljainen tappelija. Eikä se yleensä edes tajua miks suutun sille, koska normaalisti aloitan mykkäkoulun enkä suostu keskustelemaan. Ainoat asiat jotka kertoo mun suuttuneisuudesta on lähinnä tuhahdukset ja silmien muljautukset. Ja kaikista ihanin oon sillon jos mies erehtyy kysymään multa jotain, nimittäin vastaus on aina lähes poikkeuksetta "en tiiä, ihan sama".

Hyvänä esimerkkinä viime tiistai-ilta:

Olin autokoulun teoriatunnilla ja kotiin lähtiessä soitin miehelleni josko se tulis koiran kanssa mua vastaan. Sanoin vielä käyväni ensin kaupassa, mutta että kotijoukot vois lähteä jo tulemaan niin mun ei tarvii kävellä yksin. Suoritin ostokseni nopeasti, koska rakko tuntui täydeltä ja ajattelin ettei 20 minuutin kotimatka kävellen ainakaan helpottaisi tilannetta. Siispä lähdin reippaasti porhaltamaan kotiin päin ja puolessa välissä matkaa aloin miettimään mihin mies oikein oli koiran kanssa jäänyt.. (Koska olin vihainen, kiristin vielä tahtia jotta mulla olis vielä enemmän syytä olla niille kiukkuinen sitten ku ne tulee vastaan...) Ja loppujen lopuksi sankari tavoittaa minut ihan kotimme kulmalla. Piikitellen totesin vain "No jopas te pääsitte pitkälle" ja mies selitti jotain kadoksissa olleista avaimista ja taisi se pizzapohja-taikinan valmistamisenkin mainita. Minä raivoni partaalla ajattelin vaan kuinka jouduin yksin kantamaan sen maitopurkin ja ne limupullot sieltä kaupasta kotiin asti (HAHA! :D) ja totesin miehelle että "mulla ei oo nyt aikaa jäädä mitään ekstra-lenkkiä tässä vetään koiran kanssa, mun hampaat kelluu. Moro!". Takaa kuulin jotain muminaa jotka muistutti hyvinkin pitkälti voimasanoja.. Kohta mies juoksee perästä ja kysyy "mikä v*ttu sua taas vaivaa?" ja käveli kanssani kotiin. Sisällä sitten olin taas ihan niinku mitään ei ois tapahtunutkaan ja iloisesti ruvettiin yhdessä pizzaa paistamaan. Aamulla mietin että kuinka idioottimaisesti oikeasti käyttäydyin ja totesin että mun miehellä on hyvin pitkä pinna.

Kun keskusteltiin yks päivä tästä aiheesta, se totesi vaan ettei jaksa enää välittää mun kiukkuiluista kun ei niissä koskaan ole mitään logiikkaa. Minä syytän raskautta, mutta mies varmaan tuntee mut sen verta hyvin että tietää mun olevan tämmönen ihan luonnostaanki :D Tosin raskauden myötä ehkä suutahtelen vähän useammin.

 

Autokoulun aloitin ihan vaan sen takia, että se ajotaito nyt huomattavasti ehkä helpottaa lapsiperheen arkea :) Suurin syy miksi en sinne aiemmin ole hakeutunut on siinä, että olen jo pelkästään kävellessäni yksi suuri katastrofi. Liikenteessä olen siis varmaan melkoinen kämmäilijä, joten pyydän jo etukäteen anteeksi kaikilta kanssakulkijoilta :)

 

Mutta nyt niihin mukavampiin asioihin: Ultra meni tosi hyvin ja kaikki oli kuten kuuluukin :) <3 Nähtiin pienet varpaatkin kaiken sen venyttelyn lomassa :) Ja sukupuolestakin saatiin veikkaus, nimittäin prinsessan kalusto sieltä näkyi. :) <3

Musta on tullut joku hullu kodinhengetär, oon siivonnut ja leiponut normaalia enemmän. Hyvin hämmentävää, sillä yleensä välttelen moppia ja imuria viimeiseen asti ja leivonkin ehkä vain noin kolme kertaa vuodessa :D Torstaina leivoin korvapuusteja ja tänään kaksia erilaisia sämpylöitä. Ja lopputulos kaikista oli onnistunut! Joten en mä kai mikään ihan menetetty tapaus ole =)