Huh, onkin jo aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta.. :) Väliin on mahtunut kelan lappujen täyttelyä, pakkaushommia muuttoa varten, viimeisiä koulurutistuksia ennen joululomaa ja "vauvalomaa", sekä tietenkin vielä reipasta työntekoa siihen päälle :) Mutta nukkuahan sitä ehtii sitten haudassakin :D

Raskausviikkoja nyt siis 26+6 ja keskiviikkona sitten tiedossa lääkärintarkastus. Tällä viikolla kävin sokerirasitustestissä ja arvot olivat neuvolatätin mukaan loistavat! :) Vähän jännittää että kuinka paljon on paino noussut, koska maha on jo sen verran iso. Nyt jo on semmonen valas-olo, miltäköhän sit loppuraskaudessa tuntuu :D Ostin syksyllä semmosen telttakoon talvitakin ja ajattelin että se menee pitkään, ehkä jopa koko raskausajan. Noooh... Vetskarin kanssa tekee nyt jo tiukkaa. Pitää vissiin lähteä taas ostoksille ku ei viitis maha paljaanakaan tuolla kulkea ;D

 

Hurjat jumppahetket pikku-prinsessalla meneillään, maha pomppii joka suuntaan! Oon monesti miettinyt että missäköhän asennossa se siellä kelluu koska välillä ne iskut tulee jonnekkin tonne navan yläpuolelle oikealle ja yhtäkkiä ne tuleeki kunnon sarjana alamahassa. Ja ne potkut ei tosiaan oo mitään yksittäisiä ja heiveröisiä, vaan ne tulee semmosina tykyttävinä sarjoina joiden seurauksena koko maha heiluu :D Kauhistuttaa ajatella niitä hetkiä kun se ei enää mahdukkaan vetämään volttia ja kärrynpyörää, vaan joutuu pienessä sumpussa siellä olemaan ihan viimeset ajat, säälittää sen puolesta jo valmiiksi.. :(

 

Tarvikehankinnat alkaa olla melko pulkassa, tai oikeastaan mitäänhän en periaatteessa ole hankkinut :D Saadaan onneksi melkeempä kaikki tavarat mun veljeltä, koska sen muksu ei niitä enää tarvii. Huojentaa kyllä mun kukkaron mieltä ku ei tarvii olla avautumassa joka suuntaan :D Kaikista eniten kuitenkin odotan sitä kehtoa jonka äiti tuo meille joulunaikaan, se on niin ihana! Mun pikkusisarukset on molemmat aikoinaan siinä sikeitä vetänyt joten sillä on tunnearvoa tosi paljon :) Äiti teetätti silloin siihen myös semmosen pienemmän, ihan samannäköisen nukenkehdon. Ja siinä minä sitten nukkeja nukuttelin ja niin voi meidänkin muksu sitten kun vähän kasvaa :) Saatiin tosiaan vähän isompi asunto ja ens viikolla alkais sitten muuttorumba.. Mä oon ottanu vähän enemmän vastuuta tästä pakkaamisesta, koska muutossa musta ei paljoakaan apua ole kun en viitsi mitään kauhean painavaa kanniskella. Eikä tuo mies varmaan antaiskaan, pitää kyllä huolen etten kotonakaan saa niitä laatikoita siirrellä mihinkään :D Eniten odotan sitä että pääsen sisustamaan pikkuiselle ikiomaa huonetta! <3

 

Tammikuussa ajattelin sitten shoppailla kaikki huonekalut ja verhot ja muut, koska joulukuu on niin kiireinen työn ja koulun puolesta :) Laskeskelin tuossa että seuraava vapaaäiväni on 25. päivä, koska jouluaatto-aamunkin teen töitä, joten saa ihan reippaasti kyllä ahertaa. Mutta kyllä se sitten palkitsee :) Yritän nyt tehdä mahdollisimman paljon töitä ennen äitiyslomaa, koska sitten saan ehkä vähän rahaa säästöön ja voin myös hyvillä mielin jäädä helmikuussa "lomalle" kun tuntuu että on sen loman ansainnutkin :) Ajattelin ehkä tammikuussa pitää myös talviloman ja lähteä pohjoiseen sukulaisia katsomaan. Sitten kun muksu syntyy niin ei varsinkaan siinä alussa varmasti kauheasti mihinkään reissailla :D

 

Parisuhde kukoistaa, mitä nyt välillä vähän menee hermot kun tuntuu ettei toinen tajua mitään. Eipä se sen vika ole kun en itse kerro mitä mielessä liikkuu :D Nyt on ollut pikkujouluja enemmän ja vähemmän, mikä sinänsä harmittaa kun itse en ole yksissäkään ehtinyt/jaksanut käydä. Mies on kuitenkin päässyt mokomia viettämään mikä on sinänsä ihan mukavaa. Varmaan senki tarvii nollata välillä kun mun seura voi olla melko raastavaa toisinaan.

 

Kuitenkin toivoisin että se viettäis enemmän aikaa munki kanssa ja huomiois enemmän. Se vaan on niin semmonen perus-äijä ettei se semmosta käytöstä aina oikein hallitse. Harmittaa vaan kun aina pitää kaikki halaukset sun muut erikseen pyytää.. Eikä se muutenkaan oo nyt ollut niin mukana näissä lapsi-hommissa, tuntuu vaan välillä niin kurjalta kun yksin pitää kaikki neuvolat sun muut ravata.. Mutta sen tiesin jo heti alunalkaen, koska se teki asian jo silloin selväksi ettei se niissä ala juoksentelemaan. Mutta oon ajatellut asian niin, että se on sen oma menetys kun se ei ota raskausajasta iloa irti. En mä erikseen ala sitä käskemään kuunteleen mitä siellä vatsassa tapahtuu tai tunnustelemaan kun siellä on jumppahetket meneillään. Oon ajatellut lähinnä niin, että se varmaan sitten itse tulee tunnustelemaan tai kyselemään kun sitä kiinnostaa, mun tehtävä ei oo mitenkään yrittää "innostaa" sitä kun mun mielestä sen pitäis tulla luonnostaan.. Ehkä se on jo niin tottunut ajatukseen että se lapsi tulee, ettei se enää innostu niistä potkuista sun muista. Mulle ne on kuitenki joka päivä ihan yhtä jännittäviä ja pysäyttäviä kokemuksia :)

 

Yleisestikään olo ei tunnu kauhean hehkeältä, eikä kiihottavalta. Jos näyttää norsulta ja olo tuntuu kokoajan ihan turvonneelta, niin sillon ei kauheasti mitkään makuuhuone-hommat kyllä kiinnostakaan. Tosin olis ihan mukava jos tuo mies joskus sanois jotaki mukavaa tai koskis oma-alotteisesti nii voisin ehkä lämmetäkin. Tai no, tuntuu kyllä kokoajan että oon jotenkin kauhean vastenmielinen. Ehkäpä tää on ohimenevä olotila, tai sitten saan varautua elämään ilman lämpöä ja läheisyyttä koko loppuraskauden ajan :D

 

Hirveen turhaa ruikutusta, raskaana oleminen on oikeasti tosi ihanaa :)<3